Luottamus, Mies ja Päivänkakkara *Dialogi*

Mies: Voinko luottaa sinuun ?
Päivänkakkara: Mitä tarkoitat ?
Mies: Olet päivänkakkara ja nupullasi...kasvatko täydeksi kukaksi ? Voinko siis luottaa siihen ?
Päivänkakkara: Eipä voisi typerämpää kysymystä olla...no toisaaltahan tyhmiä kysymyksiä ei ole.
Mies: Mitä tarkoitat keskenkasvuinen ?
Päivänkakkara: Minäkö keskenkasvuinen ?
Mies: Ethän ole täydessä kukassasi...
Päivänkakkara: Niin, voin tietenkin olla keskenkasvuinen kukka, mutta minähän olenkin vasta nuppu ja siinä mielesä en siis keskenkasvuinen vaan täysikasvuinen nuppu. Juuri tällä hetkellä ja nyt.
Mies: Väität siis ettet ole keskenkasvuinen ?
Päivänkakkara: Minä en väittele totuuksista...keskustelen mieluummin.
Mies: Vai niin, taidanpa taittaa hennon runkosi ja laittaa vaasiin. Eiköhän moinen jutustelu lopu.
Päivänkakkara: Mikäpäs siinä, jos vain muistat lorauttaa vaasiin tilkkasen vettäkin.
Mies: On sinulla otsaa !
Päivänkakkara: Päivänkakkaroillakin on, mutta onko sinulla päätä ?
Mies: Päätäkö...näethän hyvänen aika itsekin !
Päivänkakkara: Tarkoitin lähinnä sisäpuolta.
Mies: Nyt kyllä silpaisen sinut katki ja poikki !
Päivänkakkara: Älähän nyt hoppuile...jospa palaisimme asiaan.
Mies: Mihin asiaan...sinulla ei ole mitään asiaa.
Päivänkakkara: Olenko siis keskenkasvuinen vai en ?
Mies: No anna tulla kasvi !
Päivänkakkara: Oli suhteellisen ärsyttävä ilmaisu tuo kasvi...yleinen käsityshän on, että kasvit eivät ajattele. Mitä mieltä olet ?
Mies: Täytynee myöntää, että kasviksi olet melkoisen ajattelevainen.
Päivänkakkara: No palataanpa nyt asiaan ettei vallan ryöstäydy käsistä varsinainen asia. Mielenkiintoinen sana muuten tuo varsinainen...
Mies: Mitä kiinnostavaa siinä mukamas on ?
Päivänkakkara: Pian se sinulle valkenee, mutta mennäänpä nyt keskenkasvuisuuteeni ja myös sinun.
Mies: Minun !? Minä olen aikuinen mies enkä mikään napero.
Päivänkakkara: Lapsetko siis keskenkasvuisia kuten minä nuppu ja aikuiset miehet loppuunkasvaneita, niinkö ?
Mies: No sehän on päivänselvää...kun on aikuinen mies niin ei voi enää kasvaa.
Päivänkakkara: Tuommoinen laihanläntä mies kuten sinä väittää ettei voi muka kasvaa...vaikkapa lihoa.
Mies: Vai että laihanläntä, kuules nyt kakkara, alkaa palamaan päreet kanssasi. Minun ei tarvitse kuin alkaa syömään enemmän ja liikkumaan vähemmän niin en taatusti ole enää laihanläntä.
Päivänkakkara: Niipä, ja väitit ettet muka voisi enää kasva. Vaikkapa läskinhuiskeaksi.
Mies: Läskinhuiskeaksi...kuka nyt sellaiseksi haluaisi kasvaa ?
Päivänkakkara: Niin Goljathan varmaan oli sellainen, tunnet kai tarinan.
Mies: Tietenkin tunnen...heiveröinen Daavid sai älyllään jättiläisen kanveesiin.
Päivänkakkara: Pelkällä älylläänkö ? Mitä mieltä olet, muistutanko mielestäsi jotenkin Daavidia ?
Mies: Ainakin varreltasi...
Päivänkakkara: Hmm...entäs sinä Goljatia. Olethan minuun verrattuna suhtkoht eri kokoluokkaa...
Mies: No siinä mielessä kyllä, mutta en ole tyhmä kuten Goljat. Minä tiedän tuon tarinan ja miten siinä kävi.
Päivänkakkara: Mitä luulet, kuinka olisi käynyt jos Goljatilla olisi lisäksi ollut Daavidin äly...kumpi ja kampi olisivat tapelleet niin kumpiko olisi voittanut ?
Mies: Kumpi tietenkin !
Päivänkakkara: Siis jompi kumpi ?
Mies: Goljat ilman muuta !
Päivänkakkara: Olen kanssasi hieman eri mieltä...enkä niin vähääkään.
Mies: Goljat olisi voittanut kirkkaasti !
Päivänkakkara: Onko voitto siis pääasia ?
Mies: Totta kai !
Päivänkakkara: Kai totta...
Mies: Ärsyttää tuo sanan vääntelysi !
Päivänkakkara: Hyvä, se on tarkoituskin.
Mies: Provosoit !
Päivänkakkara: Niin, hieno sivistyssana...opin sen merkityksen jo nuppuraisena vanhasta sivistyssanakirjasta.
Mies: Siis osaatko muka lukea, nuppurainen kakkara...varsinainen kakara ?
Päivänkakkara: Enää en ole nuppurainen vaan nuppu...alamme päästä jutun juonesta taas kiinni eli keskenkasvuisuuksiimme.
Mies: Alan olla pyörällä päästäni juttujesi kanssa.
Päivänkakkara: Silläkin on tarkoituksensa...kinematiikka päässäsi osoittaa, että sinulla on pääsi sisäpuolella sittenkin jotain liikehtivää.
Mies: Olet mahdoton !
Päivänkakkara: En niin mahdoton kuin voisi kuvitella...oletkos muuten koskaan pohtinut kasvua, kasvi. Uskomaton yhteys muuten noilla sanoilla....
Mies: Sanoitko minua kasviksi !?
Päivänkakkara: Taisipa lipsahtaa...
Mies: Ota sanasi takaisin ja heti !
Päivänkakkara: Ivsak.
Mies: Mitä siansaksaa tuo on, ota sanasi takaisin suomeksi !
Päivänkakkara: Otin todellakin sanani takaisin siis imemällä, meni ehkä vähän siansuomeksi, mutta toivottavasti ymmärrät.
Mies: Sinä olet käsittämätön !
Päivänkakkara: Saataahan se niinkin olla, mutta toivoa sopii, että ymmärtäisit mitä minulla on sanottavaa.
Mies: Mene nyt jo hitossa siihen keskenkasvuisuuteen !
Päivänkakkara: Hienoa, tuo oli osoitus siitä, että olet kärryillä asian ytimestä.
Mies: Minä en ole mikään tomppeli !
Päivänkakkara: Vautsi ! Kasvuhan on siis lähes sama asia kuin kehitys...
Mies: Prikulleen samoja asioita !
Päivänkakkara: Eli jos alat syömään enemmän ja liikkumaan vähemmän sinusta tulee läskinhuiskea. Se on siis kasvua ja kehitystä ?
Mies: Tietenkin !
Päivänkakkara: Onko se hyvää sellaista ?
Mies: Eihän tässä siitä ollut kysymys !
Päivänkakkara: Täytyy myöntää, että sinussa on potentiaalia veliseni. Kyllähän läskinhuiskeaksi tuleminen on kasvua ja kehitystä, mutta eikö ole olennaista onko se hyvää vai huonoa ?
Mies: Ai nytkö sitä ollaan jo veljeksiä. Äläs kuule kasvi ala tosimiehen kanssa veljeillä. Minä olen luomakunnan herra, ettäs tiedät. Kasvit ovat kasveja !
Päivänkakkara: Toivoni on kanssasi hiipumassa...
Mies: Miten niin, enkö muka ole luomakunnan herra !?
Päivänkakkara: Tietenkin olet, mtta herrat ovat olemassa sen vuoksi, että kantavat vastuuta luomakunnasta ja sen tulevaisuudesta.
Mies: Aivan niin, kakkarat eivät tästä vastaa vaan minä mies, herra ja hidalgo !
Päivänkakkara: Hyvä juttu, olet sentään jotain tajunnut vastuunkantamisesta...vastaat siis myös minusta...
Mies: Pakko valitettavasti myöntää...vaikka oletkin varsinainen piikki lihassani !
Päivänkakkara: Ruusuilla ne vasta piikit ovatkin...varsinkin villiruusuilla.
Mies: Mene asiaan nyt !
Päivänkakkara: Eikö sinunkin mielestäsi ylipäätään kaikessa kannattaisi pyrkiä hyvään eikä huonoon, pahaan ja sen semmoiseen ?
Mies: Samaa mieltä olen minäkin.
Päivänkakkara: Sinussa todellakin on potentialia...alan luottamaan sinuun.
Mies: Potentiaaalia ja potentiaalia...mutta eikös meidän pitänyt alunperin puhua luottamuksesta ?
Päivänkakkara: Loistavaa ! Alan todellakin luottamaan sinuun, että saan kaikessa rauhassa puhjeta kukkaan kun sen aika on.
Mies: Varsin hienosti sanottu kakkaralta.
Päivänkakkara: Mitä on siis luottamus omasta mielestäsi ?
Mies: Luottamus on tietenkin sitä, että kysyy toiselta voiko häneen luottaa...jos hän vastaa, että voit niin silloin voin todellakin luottaa häneen.
Päivänkakkara: Niinpä niin, mutta jos hän vastaa, että et voi luottaa häneen ?
Mies: Silloin en voi tietenkään luottaa häneen.
Päivänkakkara: Ihan loogista kylläkin, mutta voiko logiikkaan aina luottaa ?
Mies: Tietenkin, sehän on kaiken alku ja juuri, kasvikunnan termein. Pitäisi siis kelvata sinullekin !
Päivänkakkara: Tarkastellaanpa asiaa nyt hieman lähemmin...itse lähden siitä, että luottamuksen kohteelta ei voi kysyä voiko häneen luottaa.
Mies: Tietenkin voi, miksei voisi...typerää logiikkaa.
Päivänkakkara: Niin logiikkaakin on hyvää ja huonoa vai pitäisikö sanoa viisasta ja tyhmää...
Mies: Taasko leikittelet kanssani !?
Päivänkakkara: Leikkiähän tämä on kaikkinensa, mutta luottamus on mielestäni kaksisuuntaista vuorovaikutusta. Hienommin sanottuna interaktiivista. Jos sitä ei ole niin koko luottamustakaan ei ole.
Mies: Mitä oikein tarkoitat ?...olet sinä aikamoinen.
Päivänkakkara: Siis jos kysyt luottamuksen kohteelta voiko häneen luottaa. Aivan kuin alussa kysyit minulta, voitko luottaa siihen, että kasvan varsinaiseksi kukaksi, upeaksi päivänkakkaraksi kuten päivänkakkaroiden kuuluukin. Tällä tavalla sälytät kaiken vastuun minulle.
Mies: Nyt en kyllä ymmärrä alkuunkaan...
Päivänkakkara: Jos toinen luottaa toiseen ja toinen toiseen, he automaattisesti luottavat toisiinsa. Luottamus ei synny toisilta kyselemällä se on suorastaan epäluottamuksen osoittamista.
Mies: Olet kyllä varsinainen...varsinainen, noinhan se on.
Päivänkakkara: Niin, ikään kuin nainen...
Mies: Nainenko ?
Päivänkakkara: Niin, eivätkös naiset ole kukkasia...yksi ruusu on kasvanut laaksossa...tiedäthän tuon laulun...
Mies: Tietty tiedän...alan päästä jyvälle mitä ajat takaa...taidat olla oikea naistennaurattaja.
Päivänkakkara: Ihan terveellistä välillä nauraa välillä itselleen...ja sinullekin.
Mies: On sinulla jutut, mutta taidat ola enemmän kuin oikeassa...huumori on upea asia...taidat ollakin huumorin kukka. Nythän sen vasta hoksasin.
Päivänkakkara: Eiköhän kuule lyödä kättä päälle luottamuksen osoituksena.
Mies: Eihän sinulla ole kättä...
Päivänkakkara: Luotan siihen, että sinulla on ja tiedät mitä sillä voi saada aikaan...hyvää tai pahaa voimamies.
Mies: Luulin jo ymmärtäneeni puheitasi, mutta taas olen kaukana voimamiehestä.
Päivänkakkara: Luotan siis siihen, että jos nyt katkaiset varteni ja asetat maljakkoon, annat minulle myös vettä, jotta kasvaisin täydeksi päivänkakkaraksi. Yhteiseksi iloksi ja onneksemmehan tässä taistellaan.
Mies: Sinä olet kyllä ihana, etten sanoisi Ihanuus !
Päivänkakkara: Hienoa luottaa myös siihen, ettet ala nyppimään terälehtiäni ja kyselemään rakastanko vai enkö rakasta. Tietenkin rakastan, koska luotan sinuun.
Mies: Ihanuus, minä en katkaise varttasi milloinkaan.