Pallon ja kuution dialogi

Pallon ja Kuution dialogi Kuutio: Terve pallo! Mitäs kuuluu, onkos ollut pomppuista? Pallo: Ymmärrän kyllä särmikkyytesi kun olet tuon näköinenkin, mutta miksi sinun täytyy aina piikitellä? Etkö näe, että minä olen täydellinen muodoltani ja muutenkin ? Kuutio: Älähän nyt leikistä suutu pallero. Sitä paitsi jos olisit täydellinen et olisi moksiskaan pikkupiikittelystäni. Pallo: Suutun jos suutun, ei kuulu sinulle...vai, että pallero ! Kuutio: Anteeksi, en tiennyt sinun olevan sentään noin herkkähipiäinen. Pallo: Herkkä ja herkkä, eikö sinulle tullut vieläkään selväksi, että olen täydellinen ? Kuutio: Tiedätkös, tapasin juuri kolmion. Minäkin poltin hieman pinnani, tuon kolmisärmän kanssa, aivan kuten sinä nyt minulle. Pallo: Kuinka niin, sanoiko sinua möhkäleeksi ? Kuutio: No ei nyt sentään, mutta hän puhui minulle todella kummallisia. Ensin hieman tapojensa mukaan piikitteli ja sitten väitti minun olevan hänen jälkeläisiään. Olin jo tömäyttää kolmiota voimieni takaa, mutta tajusin siitä syntyvän vain pahoja naarmuja itselleni. Pallo: No mitäs tuo kolmipistin nyt taas on isotellut, on muuten yrittänyt minuakin naarmuttaa, mutta mitäpäs rääpäle täydellisyydelle voi? Kuutio: Puheli kaikenlaista, mutta väite, että olen hänestä peräisin oli kyllä jo aikalailla paksua. Ainakin aluksi siltä tuntui... Pallo: Tarkemmin katsottuna, muistutat jollakin tavalla kolmiota. Kuutio: Älähän nyt, no joka tapauksessa kolmio kertoi hyvin mielenkiintoisella tavalla omansa sekä minun syntymäni. En vain ensin ymmärtänytt mitä hänellä oli mielessään. Pallo: Minua, varsinkin pienempiäni potkitaaan, heitellään ja huidotaan erilaisilla välineillä ja nyt minun pitäisi vielä kuunnella tuollaista jonninjoutavaa. Ei kiitos. Menen noiden lasten luokse, jotka haluaisivat ehkä pelata jalkapalloa –se on kuningaslaji, jossa minä olen pääosassa. Terve vaan ! Kuutio: Odotapas nyt, etkö tosiaan halua tietää mistä olet peräisin? Takaan, että tulet hämmästymään, jopa iloiseksi kun olet perillä menneisyydestäsi. Pallo: Olkoon menneeksi, mutta lähden oitis mikäli irvailet. Kuutio: En irvaile en. Kolmio siis kivenkovaa väitti ja myös perusteli sukulaissuhteemme aikalailla vedenpitävästi. Pallo: Ole sitten vaikka kolmikuutio, tetra, mutta minä olen täydellinen pallo, enkä mikään kolmiopallo tai kuutiopallo vaikka kuinka yrittäisit todistella. Minussa ei ole mitään, joka muistuttaisi kolmiota. Minussa ei ole särmän särmää. Kuutio: Olet yksinkertaisesti vain pallo, selvä, mutta kuuntelehan nyt. Kolmio väitti, että aikojen alussa ihmiset olisivat keksineet tikun siis viivan. Sillä voitiin piirtää ja antaa merkkejä muille. Pitemmistä viivoista tehtiin keihäitä ja lyhyemmistä nuolia metsästystä varten. Oletko vielä jäljillä? Pallo: Äläs särmäniska pottuile, tietenkin olen kärryillä. Kaikkihan tuon tietävät. Kuutio: Hyvä, mutta äläpäs nimittele. Sattuipa sitten niin, että jotkut luovimmat ihmiset keksivät yhdistää kaksi viivaa aika tarkkaan 60º kulmaan jolloin syntyi mikä ? Pallo: Ei aavistustakaan, luultavasti lisää öykkäreitä, ikäänkuin heitä ei olisi jo tarpeeksi. Tässä jutustelussa ei ole kyllä järjenhiventäkään, taidanpa vyöryä tästä muihin maisemiin. Kuutio: Asteet taisivat olla sinulle hieman liikaa... Pallo: Niinpä niin, jos itse on 100 astetta ja siis täydellinen on vaikea ymmärtää vajavaisuuksia. Jatka nyt kuitenkin, mutta kiirehdi minulla on parempaakin tekemistä kuin kuunnella joutavia jorinoitasi. Kuutio: No kuuntele, kun teräväpäisimmät tikut siis yhdistettiin kuten kerroin syntyi bumerangi. Bumerangihan on kuten tiedät oiva viestintäväline ja metsästysase. Suuri edistysaskel ihmiskunnalle. Pallo: Myönnettäköön, enpä haluais jäädä bumerangin maalitauluksi. Komeasti lentää tuo särmikäs liitopotkuri, mutta minusta on kuitenkin paljon enemmän hyötyä. Kuutio: Palataanpa hyödyllisyyteesi hieman myöhemmin. Pallo: Sovitaan sitten niin. Kuutio: Bumerangi oli siis keksitty,mutta joku idearikas ihminen keksi liittää vielä yhden tikun siihen. Mikäs syntyikään? Pallo: Varmaan Y-kirjain, semmoisellakin minua on tökitty. Kuutio: Valitan, jos sinua on kaltoin kohdeltu. Evoluutio tarkoittaa sitä, että kaikki kehittyy ajan saatossa. Pallo: Mitä sanaa käytit? Evankeli, oletko joku evankelistakuutio vai mikä olet olevinasi? Kuutio: Käytin sanaa evoluutio. Se tarkoittaa biologisessa mielessä lajien kuten kasvien ja eläinten kehittymistä. Tämä koskee myös siis ihmistä. Elämme äärettömässä ajassa maapallolla lähellä maailmankaikkeuden keskipistettä eli aurinkoa. Pallo: Mitäs höliset, maapallon kyllä ymmärsin, mutta muuten en tajunnut hölkäsen pöläystä. Yritätkö jymäyttää minua, täydellisyyttää, todella typerää jopa sinulta. Kuutio: En tietenkään. Evoluutio siis tarkoittaa biologisten lajien kehittymistä ajan kuluessa. Kun puhutaan meistä ja meidän kaltaisistamme materiaalisten asioiden kehittymisestä, kuvaava sana voisi olla materiaatio. Mehän olemme peräisin maasta, materhan on äiti siis olemme materin lapsia materioita. Mekin olemme kuolemattomia vaikka meillä ei sielua olekaan sillä aine ei katoa, se muuttaa vain muotoaan. Pallo: Ei hemmetti, materiaatio, äitimaa...en käsitä mitään. Mistä sinä olet keksinyt kaiken tuon, senkin särmäläjä, yrität huiputtaa ? Kuutio: Johtunee ilmeisesti hidasliikkeisyydestäni. En ole kuin sinä, joudun kovasti aina pohtimaan millä keinoin pääsen paikasta toiseen, mutta en missään tapauksessa vedä sinua nenästä. Pallo: Aivan ! Etanakin on nopeampi kuin sinä. Toista se on minulla, olen silmänräpäyksessä siellä minne haluan. Niin tekee täydellinen. Kuutio: Palataanpa asiaan. Kun bumerangeihin lisättiin yksi viiva, synti todellakin Y-kirjain, mutta vielkin tärkeämpää eli kolmio. Pallo: Vai että kolmio mukamas tärkeä! Olisi saanut jäädä sikseen tuo paarma. Kuutio: Äläpäs kiivastu, alamme päästä varsinaiseen asiaan. Pallo: Lapset tuolla potkiskelevat kiviä, haluaisin mennä heidän luokseen, mutta jatka nyt kuitenkin. Kuutio: Kolmio siis väitti, että minä kuutio olen mukamas hänestä peräisin. Kolmio perusteli asian lopulta niin uskottavasti, että en voinut muuta kuin todeta asian olevan näin. Pallo: Minä en uskoisi kyllä sanaakaan tuon alikehittyneen luurangon puheista. Kuutio: Äläs nyt, kolmio on terävä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Hän on juuri sellainen kuin kuin kolmion tuleekin olla. Älykäs pirulainen. Kolmio syntyi kaiken lisäksi täysin vahingossa. Joku rohkeimmista vain kokeili sopisiko tikku avonaisiin päihin. Kävi kuitenkin niin, että sen lentokyky katosi lähes tyystiin ja kolmio ei siis kelvannut metsästykseen. Sille täytyi keksiä jokin muu käyttötarkoitus. Pallo: Se kyllä tiedetään, mutta kuuntelen... Kuutio: Oli syntynyt kolmio ja maailmassa oli siis tuolloin viivoja, bumerangeja ja kolmioita. Fiksuimmat ihmiset yrittivät kasata niitä yhteen, jotta saavutettaisiin jotain uutta ja ihmeellistä. Pallo: Palloa eivät noista ainakaan saaneet aikaan – se on varma! Kuutio: Maltapa hetki...sinua ei vielä todellakaan ollut olemassa. Kolmioilla kokeiltiin erlaisia yhdistelmiä ja syntyi monenlaista geometriikkaa. Uusia kuvioita kuten neliö. Pallo: Vai neliö, tuo nelipiikikäs. Lähes yhtä teräväpäinen kuin kolmo, mutta vieläkin särmikkäämpi pentele. Kuutio: Näin kolmio minulle kertoi. Neliö syntyi siis neljästä kolmiosta ja kun näitä yhdisteltiin sopivasti saatiin aikaan laatikko. Tiedäthän laatikon tuon onton kapistuksen. Pallo: Härnäätkö vai...tietenkin tiedän mikä laatikko on. Tyhjää täynnä, vielä tyhmempi kuin sinä ! Kuutio: Varmistin vain asian ettei tule mitään jälkipuheita. Tyhmyyteni sitä paitsi on vain sinun näkemykesi, mutta antaa olla. Kun vertaat minua ja laatikkoa, emmekö ole ulkoisesti melkolailla samannäköisiä ? Pallo: Olette, totta tosiaan rumiluksia molemmat. Kuutio: Minun täytyy siis olla laatikon sukulainen. Meissä ei ole muuta eroa kuin se, että minä olen täyteläisempi ja huomattavasti vahvempaa tekoa. Pallo: Olkoon niin. Laatikko on nurin pienimmästäkin töytäisystäni, mutta kiirehdi nyt haluan lasten luokse. Kuutio: Alamme tulla vaiheeseen, jossa kerron miten sinä olet syntynyt, joten maltappa nyt. Pallo: Mielenkiintoista kuulla miten täydellisyys on syntynyt. Olen täysin varma, että täydellisyydestä. Pakko olla niin ! Kuutio: Voihan asian niinkin ilmaista, mutta mennäänpä ensin omaan syntymääni. Pallo: Hah ! Mitä sillä on merkitystä ? Kuutio: Kuuntele. Minä kuutio synnyin kun laatikko täytettiin milloin milläkin kuten veden, hiekan ja sementin sekoituksella eli betonilla. Oikeastaan olen siis vain täpötäysi laatikko. Kun minut näin oli keksitty päättivät ihmiset raahata osan meistä vuorten rinteille. Matkalla pahimmat särmät hioutuivat, me kuutiot siis pyöristyimme ja vierimme takaisin vuorten juurille. Särmät hioutuivat entisestään ja alangoille kasaantui röykkiöittäin pallomaisia kuutioita, joita merenaallot edelleenkin siloittivat. Pallot olivat siis syntyneet. Pallo: Nyt kuule pompsahti, en jaksa kuunnella itsekehuasi enää pätkän vertaa. Minäkö joku kuutiopallo ? Nyt minä häivyn ja parasta on sinunkin etten töytäise voimieni takaa ! Kuutio: Väitän myös muuta. Olen isompi kuin sinä. Pallo: Nyt on mitta täysi kanssasi. Tässä tulee tömpsy ! Kuutio: Ei tuntunut missään koska olen isompi ja raskaampi kuin sinä. Ethän satuttanut itseäsi ? Pallo: Ei sattunut, ei tullut naarmuakaan ! Kuutio: Tiedätkö mistä se johtui ? Pallo: Tietenkin. Täydellisyydestäni ! Kuutio: Tuskinpa vaan. Käänsin vain kylkeäni siten, ettet osuisi särmiini. Jatkammeko vielä keskusteluamme ? Parhaat palat ovat nimittäin vasta tulossa. Pallo: Hyvä on, yritän hillitä itseni. Kuutio: Väitän sinulle siis, että olen isompi kuin sinä ja myös perustelen sen. Kerro jos et pysy kärryillä. Kaikki särmäni ovat tasan yhden metrin mittaisia. Kuinka pitkä ja leveä sinä olet? Pallo: Tasan yhden metrin ja huomautan vielä, että joka ikiseen suuntaan. Vähintäänkin siis yhtä iso kuin sinä, joten äläpä ala isottelemaan. Kuutio: Tarvitsemme asian todistamiseksi ohutseinäisen laatikon, jolla on tarkalleen samat ulkomitat kuin minulla. Näetkö sellaista ? Pallo: Tuossapa hyvinkin on sellainen. No niin alatkos perustella ! Kuutio: Ihan varmasti perustelen. Pompautappas itsesi laatikkoon niin nähdään kuinka käy. Jos mahdut siihen, laatikko on kaiketi isompi kuin sinä. Jos et mahdu siihen sinä olet isompi. Pallo: Täällä sitä ollaan ! Noin puoleen väliin mahduin, olen siis reippaasti suurempi kuin laatikko, ainakin puolet suurempi. Kuutio: Äläpäs tee hätiköityjä johtopäätöksiä. Tulkintasi ei ole aivan aukoton. Tarkastellaanpa asiaa hieman yksityiskohtaisemmin. Pallo: En pääse täältä pois, auta minua ! Kuutio: Mutta sinähän olet täydellinen, pääsethän sinä itsekin sieltä. Pallo: No kun en vaan pääse, auta nyt äläkä piruile ! Kuutio: Sinusta jäi siis laatikon ulkopuolelle noin puolet, mutta laatikon sisäpuolelle jäi vielä reilusti yli puolet laatikosta tyhjää tilaa, vaikka puolet sinusta on sen sisäpuolella. Joten minun täytyy olla isompi sinua. Pallo: Mitä tarkoitat ? En ymmärrä. Päästä nyt minut täältä ! Kuutio: Tarkoitan sitä, että puolet sinusta, joka on laatikon ulkopuolella on vähemmän kuin laatikkoon jäänyt tyhjä tila. Myönnätkö nyt, että olen isompi ? Pallo: Olet isompi, olet isompi, montako kertaa pitää toistaa ? Auta nyt minut täältä ! Kuutio: No minä tömpsäytän sinut kumoon niin pääset sieltä. Pallo: Kiitos kuutio. Kuutio: Menehän nyt, lapsoset kovasti kaipaavat sinua ja pehmeitä muotojasi, niin ja täydellisyyttäsi. Pallo: Menen, menen...lapset sentään pitävät minua täydellisenä vaikka en niin iso olekaan kuin sinä. Kuutio: Niin, suurinhan ei ole aina suurenmoisin, lapsetkin sen tietävät... © Pekka Paajanen