Näin tapahtui monta monta vuotta sitten. Joulupukin pajaan Korvatunturille tulvi lasten lähettämiä lahjatoivomuksia aivan kuten jokaisena jouluna aiemminkin. Mutta sinä jouluna joulupukin suureksi hämmästykseksi kaikissa lasten lähettämissä kirjeissä oli vain yksi toive. Miljoonissa ja miljoonissa toivomuksissa oli vain yksi ja sama sana: valkoista. Toden totta, kun Pukki oli saanut avattua joka ikisen kirjeen niin ihan jokaisessa luki pelkästään:valkoista.
Vaikka pukki oli vanha, todella vanha, niin vanha ettei ollut koskaan syntynytkään vaan oli aina ollut olemassa, silti hän ei ollut koskaan törmännyt vastavaan. Pukki oli täysin ymmällään. Mitä ihmettä lapset halusivat ? Vieläpä kaikki maailman lapset? Valkoista? Pukki ei muuta valkoista muistanut kuin oman partansa ja maidon, joka oli Pukin lempijuoma. Pukki päätteli, että tuskinpa lapset hänen partaansa halusivat, vaikka niin monasti jouluaaton lahjanjakoreissuilla lapset sylissään he sitä hamusivatkin, ihan vaan tarkistaakseen josko se oli ihan oikea. Ei, Pukin partaa se ei voinut olla, no entäs maitoa? Pukki laski mielessään montako lehmää tarvittaisiin, jotta kaikille maailman lapsille saataisiin jouluksi edes yksi litra maitoa. Niin suuria lukemia tuli, että ei riittänyt helmitaulu, laskutikku eikä taskulaskinkaan. Pukki alkoi jo hätääntyä, kas kun jouluaattoon oli aikaa enää 24 päivää, saman verran kun joulukalenterissa on luukkuja. Sitäpaitsi tontut eivät olleet koskaan ennen lypsäneet, ei taitaisi työ siinäkään mielessä sujua, puhumattakaan siitä, että lypsyhommat olisi aloitettava tältä istumalta ettei maito olisi aattoiltana hapanta.
Ei, valkoinen, jota lapset halusivat ei voinut olla Pukin partaa eikä lehmän maitoa. Mitä sitten?
Pukki päätti kutsua luokseen Tonttu Toimitusjohtajan, joka vastasi kaikista Pukinpajan toimituksista niin, että lasten toivomat lahjat olivat laadukkaasti ja ympäristöystävällisesti valmistettu sekä niin, että saman perheen lahjat olivat yhdessä säkissä kauniisti paketoituna ja valmiina jaettaviksi. Tonttu Toimitusjohtaja oli siis tavallaan pukin oikea käsi, jolla oli suuri vastuu. Vastuukysymyksissä ei sovi myöskän unohtaa Pukin rakasta Joulumuoria, joka oli tietenkin loppujen lopuksi kaiken takana.
Mutta nyt oli Pukki enemmän kuin pulassa, niinpä hän esitti ylitsepääsemättömältä tuntuvan ongelmansa Tonttu Toimitusjohtajalle. Aivan ymmyrkäisenä oli hänkin eikä osannut oikeastaan sanoa juuta ei jaata vaan jähmettyi täysin sanattomaksi. Pukki kuitenkin rohkaisi mielensä ja nosti niin sanotusti kissan pöydälle, aloittaen:
- Tilanne on toki vaikea, on siis vaara, että lapsukaiset jäävät ilman tuota valkoista lahjaansa, mikä se sitten lieneekään sekä lisäksi se, että tuhat ja sata tonttua joutuu työttömäksi. Ehdotan, että kutsut koko tonttujoukon yhteistoimintaneuvotteluihin pohtimaan syntynyttä tilannetta.
Tonttu Toimitusjohtajalla ei ollut parempaa ehdotusta, joten näin päätettiin tehdä.
Tonttujen viestintä on paljon helpompaa kuin ihmisillä, tontuilla ei ole kelloa laisinkaan vaan he ovat aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tonttu Toimitusjohtajan ei tarvinnut ilmoittaa kuin ensimmäiselle vastaantulevalle tontulle tulevasta yhteistoimintaneuvottelusta niin jokainen tuhat ja sata tonttua tiesi olla paikalla.
Kokoussalissa tai siis kokouskolossa, tontuista kun oli kyse, vallitsi hiirenhiljaisuus. Kaikki tontut arvasivat, että nyt on jostakin todella vakavasta kysymys. Tonttu Toimitusjohtaja esitteli takellellen asian, hän oli huolissaan niin lapsista kuin tontuistakin. Kolosta ei kuulunut pihahdustakaan, tontut silmäilivät hämmästyneinä kuin puulla päähän lyötyinä toisiaan. Jokaisen aivot raksuttivat sanaa valkoinen.
Ensimmäisenä puheenvuoroa rohkeni pyytää Makasiini-Tonttu. Hän oli Joulupukinpajan varastopäällikkö.
- Tämä on katastrofi, hän vaikeroi. meillä on lähes vuoden tuotanto kaiken maailman elektroniikkaa, kamerakännyköitä, mp3 soittimia, pleikkareita ja nintendoja tuhansine peleineen ja nyt lapset haluavatkin pelkkää valkoista. Saanen vielä huomauttaa, että olemme joutuneet rakentamaan lisävarastoja edellisten vuosien virhearviointien vuoksi. Ne varastot ovat pullollaan mitä erilaisempia talviurheiluvälineitä ja muuta talveen liittyvää.
Kolossa alkoi käymään pelonsekainen supina. Näinkö tässä lapsille käy ja meille myös?
Eräs tunnetusti varsin omalaatuinen tonttu, Tonttu Tieteilijä oli katsellut koko tilaisuuden ajan kolon pikkuruisesta ikkunasta ulos omissa ajatuksissaan, kuitenkin samaan aikaan kuunnellen suurilla hörökorvillaan mistä tilaisuudessa puhuttiin. Hän oli erittäin luova ja etsi ratkaisuja kaikenlaisiin ongelmiin siksi häntä pidettiin outona, jostain syystä. Väitetään, että hän olisi kaukaista sukua itse Pelle Pelottomalle, mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta. Tonttu Tieteilijä katseli edelleen ikkunasta ulos, nousi äkisti ja huusi:
- HEUREKA!
Koko tonttujoukko kääntyi katsomaan Tonttu Tieteilijää.
- MINÄ TIEDÄN MITÄ ON VALKOINEN!
KATSOKAA KAIKKI TUONNE IKKUNAAN!
Taivaalta alkoi ripottelemaan valtavia lumihiutaleita ja sillä hetkellä jokainen tonttu oivalsi mitä lapset olivat toivoneet. Lunta tuli niin sankalti, että tuo pikkuruinen ikkuna peittyi luomeen tuossa tuokiossa ja pian sitä olisi yllin kyllin kaikkien lasten toiveiden mukaan.
Tonttu Tieteilijä totesi, että olemme olleet uskomattoman sokeita. Meillä täällä Korvatunturilla on tietenkin aina lunta emmekä ole ymmärtäneet, että sitä ei välttämättä muualla ole. Tämä asia ratkaisi myös pari muuta ongelmaa. Nimittäin sinäkään jouluna tontut eivät jääneet työttömiksi vaan päättivät luoda lumet kaikkien ihmisten pihoilta, että vanhemmilla olisi aikaa leikkiä lastensa kanssa. Sinä jouluna joulupukin pajan varasto myös tyhjeni talvitavaroista ja joka ikinen lapsi sai valkoisten lumikinosten lisäksi uudet sukset, luistimet, pulkan, potkurin ja liukurin sekä lämmintä vaatetta jos tarvetta oli. Voi sitä riemua ja kiljuntaa, joka kiiri pulkkamäistä, luistinradoilta ja laskettelurinteiltä aina Korvatunturille saakka niin tonttujen kuin Joulupukinkin korviin. Joulumuorikin myhäili tyytyväisenä:
- Maailmassa kaikki hyvin.
Seuraavana vuonna Tonttu Tieteilijälle ojennettiin maailman lasten myöntämä Joulupukin Rauhanpalkinto, joka on ilman muuta maailman arvostetuin palkinto. Sen lisäksi hänelle annettiin arvonimi Lumiukko ja siitä lähtien lapset ovat pystyttäneet talvisin patsaita hänen kunniakseen. Juhlalliset seremoniat järjestettiin Korvatunturilla valtavassa lasten rakentamassa lumilinnassa. Palkinnonjakotilaisuuteen oli tietenkin kutsuttu kaikki maailman lapset ja lapset hurrasivat Tonttu-Tieteilijälle niin, että hurraa-huudot kuuluvat joulun aikoihin vielä tänäkin päivänä.
Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti