Pölyhiukkanen: koskepas minuun niin lennän tieheni !
Nainen: sinuunko, pölyhiukkaseen, luuletkos itsestäsi hiukkasen liikoja.
P: minä en luule mitään, minä tiedän.
N: Niin, sen ettet ole yhtikäs mitään muuta kuin pölyä ja imuroin sinut pölypussin kautta karkeajätteisiin ja sitä kautta kaatopaikalle rottien kiusaksi !
P: vai niin, oletpas naiseksi kovinkin nenäkäs.
N: minullako mukamas suuri nenä..hitsi juttelenko minä pölyhiukkasen kanssa…alat totta tosiaan ärsyttämään minua. Mieheni, joka muuten on luolamiehen tapainen, antaa sinulle piakkoin sellaista kyytiä, jota et ennen ole kokenut kunhan vain töistään kerkiää.
P: vai töistään…hmm… taitaapa ukkosi istuskella paikallisesa pubissa kaljoilla muiden väärinymmärrettyjen kanssa, ystäväni ovat kertoneet…aika naurettavia juttuja kertovat muijistaan.
N: että niinkuin muijistaan…tuosta saat luutulla, hiljenetkös hiukkanen ja kaljoillako mieheni ? Minun mieheni..hän on maailman paras…pitää minua
kuin kukkasta kämmenellään, koskaan ei ole vielä kaljalta tuoksahtanut. Sen vaadin häneltä jo kun seurusteltiin ja hyvin sanansa pitänyt !
P: hmm…salaa taitaa siis juopotella…viinan tuoksut saa nykyään poistettua vexmälli nimisillä pastilleilla, ne ikäänkuin neutralisoivat viinahöyryt miehestä kuin miehestä..niin no miksei myös naisesta. Miehesi on taitava näyttelijä, parin promillen pöhnässäkin osaa selvää näytellä.
N: mikä hitto sinä oikein kuvittelet olevasi ?
P: pölyhiukkanen, hyvä rouva, pölyhiukkanen.
N:niinpä niin et yhtään mitään muuta..täysin olematon sottupytty…nyt imuroin sinut Nilfiskilläni…onpa sitten siistiä kun rakas mieheni tulee kotiin.
P: äläpäs nyt hoppuile…enkö ole mielestäsi muutakin kuin pölyhiukkanen, huomaatko juttelet kanssani kuin ihmisille.
N: tuo on kyllä ihme kyllä totta, mutta pölyä olet silti.
P: mitäs mieltä olet olemassaolostani?
N: olemassaolostasi…kuvitteletko olevasi joku filosofi?
P: tiedäthän Descartesin kuuluisan lausahduksen: ajattelen, olen siis olemassa..
N: kaikkihan sen tietävät…mutta kukaan ei ymmärrä mitä se tarkoittaa…
P: aivan…paitsi minä pölyhiukkanen.
N: niin varmaan…tuosta saat ja tuosta etköhän hiljene olematon! Missähän se mieheni viipyy…
P: turha odotella…hyvässä vauhdissa on ukkosi…kolmen tuopposen jälkeen luulee jo omistavansa koko kapakan, pari lisää niin maailman omistuskin alkaa tuntua pieneltä.
N: haastatko ihan tosissasi riitaa…mieheni on miehistä parhain.
P: ehkäpä, ehkäpä taviksista
N: vai että tavis…kuules nyt hiukkanen, mieheni on insinööri, rakennesuunnittelija, tuntee sen Iisakin, Nyyttonko se nyt oli…lait kuin omat taskunsa, nauttii ruhtinaallista palkkaa kunnan virassa, niin palkkahan tulee tietenkin minun tililleni. Mieheni ei rahankäytöstä ymmärrä, vaikka muuten tietää kaiken mikä on tietämisen arvoista. Hän on kyllä kaikkea muuta kuin tavis ! Sinä olet tavis pölyhiukkanen, juopotteletkin varmaan kuin pölyhuikkanen!
P: no tuleehan sitä joskus otettua reippaastikin, mutta hyvin on alkoholinkäyttö pysynyt kurissa. Suomalaiset ovat niin nuukia viinan suhteen, ei paljon lattioille läikytellä. Sinun kanssasi kun juttelee pitäisi kyllä hömpsyt ottaa…ihan vaan sietääkseen.
N: hemmetti mikä ääliö olet, mukamas filosofi, höh sanon minä!
P: filosofipa hyvinkin…tiedätkös jo miksi olen olemassa ?
N: varmaan vain kiusakseni, tässä kämpässsä teikäläisiä riittää, vaikka kuinka imuroisi, parempi olisi jos tuollaisia ei olisi olemassakaan.
P: niinkö meinaat…minä ajattelen siksi olen olemassa.
N: ajattelet, kylläpä paksua lykkäät hiukkanen !
P: aivan niin, mutta en tasapaksua kuten sinä.
N: siis mitä ! Tarkoitatko, että en ole muodokas?
P: en tietenkään…onhan tasapaksuuskin eräs muodokkuuden laji.
N: vai, että tasapaksu, nyt kuule laitan Nilfiskin laulamaan !
P: maltapa vielä, meitä pölyhiukkasia on täällä arviolta kuusi miljardia ja aina tulee joku, joka juttelee kanssasi, turha siis meikäläistä on imuroida.
N: niinkö meinaat…siis uhkailetko minua !?
P: en tokikaan, kerroin vain faktat.
N: väitit samalla, että asunnossamme on pölyistä, toisin sanoen siivoan liian harvoin…se ei pidä alkuunsakaan paikkaansa. Siivoan joka ikinen päivä, katso nyt itsekin paikat hohtavat puhtauttaan !
P: sinä siivoatkin aivan liian usein, jatkuvasti saa olla varpaillaan, me emme kavereiden kanssa ihan hirveästi tykkää siivoushulluudestasi.
N: jaa, että siivoushullukin…siinä sinulle sinipiikaa, häivytkös!
P: enpä minä tästä minnekään, koska ajattelen olevani pölyhiukkanen ja olemasssa kuten sinäkin.
N: vai,että oikein ajattelet kuten minäkin…alapa sitten siivoamaan jälkiäsi…voin ottaa sillä aikaa päiväunet…niin menipä hiukkanen hiukkasen hiljaiseksi hah!
P: sanoin ajatelevani olevani pölyhiukkanen ja pölyhiukkaset eivät siivoile, sinä siivoilet koska et muuta osaa ajatella.
N: voi herranpieksut, olenko menettämässä järkeni tuollaisen pölyapinan vuoksi, ei hitto vie missäs se mieheni viipyy…
P: päissään on kuin käki…eikä uskalla tulla kotiinsa kun tasapaksu justiinansa odottelee kaulimen kanssa.
N: niin, että Puupäitäkö tässä vielä kaiken lisäksi ollaan ?
P: itsepähän keksit…olivat kyllä huomattavasti hauskempaa porukkaa eikä siivouskaan ollut niin nokon nuukaa.
N: vai Puupäitä, mutta katsos, nyt tulee oma mussukkani kotiin. Pitkän päivän on miesparka taas rehkinyt…hyvä kun pystyssä pysyy. Laitanpa hänelle jotain pikkusuolaista niin huomenna taas jaksaa. Otettiin isohko 30 vuoden asuntolaina tätä asuntoa varten, jugenttia on talo, eikä näitä kauheasti ole tarjolla, joten napattava oli mihin hintaan tahansa.
P: miesparka, totta tosiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti