lauantai 19. kesäkuuta 2010

Minuuttinovelli

Salaisuus, jota en koskaan saanut kerrottua

Minun piti kiirehtiä töihin olin jo myöhässä, vanha autonrämäni odotteli minua tutussa parkkiruudussa, lumen peitossa ja ikkunat vahvassa huurteessa. Yöllä oli satanut vedensekaista lunta ja aamuyöstä pakastanut. Kiroilin itsekseni, saatana, kun saisi sen lottovoiton, ostaisin vihreän mersun ja perkele vihreän autotallin, siinä olisi koko naapurustokin, vihreänä kateudesta.

Klik, klik vain kuului, vääntäessäni virta-avainta, voi jumalauta tämäkin vielä, eilen vielä tärähti ensimmäisellä käyntiin. Akkuko tyhjä vai peräti starttimoottori sökönä. Suutuspäissäni paiskasin oven kiinni ja potkaisin lokasuojaan. Pistin vihaisena tupakaksi ja vilkuilin kelloa...kenkää tulee jos en ole hihnalla tänäänkään ajoissa. Vetelin siinä henkosia tiuhaan tahtiin...saatanan peltilehmä minkä teit, minä en sinua korjaamolle kiikuta. Saavat hinata sinut suoraan autohajottamolle, lypsää sinusta kaiken irti ja pienestää kilon paloiksi.

Potkuni voimasta konepelti oli auennut. Konepellin alta kuului ääni: kiristä akunkenkä, kiristä akunkenkä. Helvetti, alanko kuulla ääniä kuin jakomielitautinen, nostin kuitenkin konepellin, irti se oli toinen akunkenkä. Ei kun jakaria kaivamaan, vanhoissa rämissähän työkalut kuuluvat vakiovarustukseen. Niinhän siinä sitten kävi, että kiristyksen jälkeen autoni hyrähti käyntiin. Lämmityslaite täysille ja ikkunoita pluukaamaan, saatana mutta oli jää tiukasti paakkuuntunut laseihin. Sen verran kävin kuumana, että liekö tuo helpottanut krapaamista.

Myöhässä oltiin, silti mentiin kaupungin parhaan pesuautomaatin kautta töihin. Eihän sitä nyt vanhaa kaveria toki potkimaan pidä ruveta. Pomokaan ei mulkoillut, puolella porukasta oli ollut samat ongelmat. Ruokatunnilla lottorinki oli jostain syystä tavallista suositumpi ja panoskin tuplasti tavanomaista suurempi. Kaiketi mersuarpajaiset menossa. Ihmettelivät kun minä en rinkiin osallistunut. Ajattelin kysäistä lauantain lottonumerot konepellin alta. Tästä en puhua pukahtanut työtovereilleni, olisivat toimittaneet samantien hoitoon.

Tässä sitä nyt ollaan mersu ja autotalli pihassa, vihreitä kuten naapuritkin. Hihnalle ei mitään hinkua...vanhaa rämääni tässä vaan entisöin, niin ja on uusi muijakin, Thaimaasta toin tuliaisina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti